Jaana kirjoittaa kahden tanskalais- ruotsalaisen pihakoiran elämästä. Yacatis Metsänhaltija eli Kesse on Yacatis Ubalda Djinnin eli Nopen emä.
Blogissa kerrotaan koirien touhuista kotona, torpalla ja reissussa. Kaikki liikumme mielellämme ulkona luonnossa kaikkina vuoden aikoina.
Meille voi myös lähettää sähköpostia; haltiatytot(at)gmail.com
KESSE, säkäkorkeus 36 cm., paino 8 kiloa 400 grammaa
NOPPE, säkäkorkeus 35 cm., paino 7 kiloa 150 grammaa
4.1.2009 Noppe syntyy
27.4.2007 Kesse syntyy
Edellisessä postauksessa jo kerroin mutapainin ystävistä. Tapahtuma sai alkunsa, kun töistä tultuani, otin mukaan pallo- ja keppirepun ja riensimme koirien kanssa lähipuistoon. Paikka, josta heitin pallon ja kepin, ei ollut lähelläkään vettä, mutta riemuliiterit (lue; koirat) painuivat tavarat suussaan suoraan ojaan! Noppe pudotti pallon, joka lähti alavirtaan, Noppe perässä. Noppe ei juuri pidä uimisesta, joten se koitti rempaista palloa mukaan, mutta pallo jatkoi matkaansa. Noppe sai pallon lammen keskelle mutasaarekkeeseen, mutta tuli itse pois. Kannustin Noppea hakemaan pallon ja se kävikin mudassa montaa kertaa ennen kuin sai pallon tuotua. Kesse loikki mudassa keppinsä kanssa ikään kuin seuraksi ja toteamassa;" Ai, juu tuolla se pallo on" Alla kuva tiikerijuovaisista mutapainin ystävistä ennen pesua.
Alkuviikosta olimme koirien kanssa torpalla pari päivää tekemässä erilaisia pihatöitä. Tässä koirien lähinnä Nopen kaivama tuplakuoppa.
Keskiviikkoiltana Kessen agilitytreenit olivat todellista treeniä "häiriön alla". Viereisellä kentällä treenaavat vesikoirat haukkuivat koko tunnin yhtä soittoa meidän kenttämme päässä. Meidän kentällä oli kaksi rataa, joista toisella treenasimme me ja toisella treenasi russeli, jota palkittiin vinkulelulla. Alussa en tahtonut saada Kesseen mitään kontaktia. Se vaan kyttäsi;"Kohta menen ja varastan tuon vinkulelun". Eikähän Kesse toisaalta mitään kuullutkaan, koska viidestä isosta vesikoirasta lähtee iso ääni. Sain nostettua Kessen vireystilaa minua kohtaan "ketunhännällä" ja namipalkkaamisen tihennyksellä. Olin tosi tyytyväinen, kun loppujen lopuksi saimme molemmat aika haastavat radat vedettyä onnistuneesti läpi. Rata 1. Hyppy, hyppy, ohjaaja valssaa koiran viereiselle hypylle, jonka koira kiertää ja lähestyy sivulta keppejä, sitten hyppy, joka oli 45 astetta taaksepäin, putki, puomi ja loput kaksi hyppyä koirasta katsottuna ohjaajan takana 45 asteen kulmassa. Rata 2. Hyppy, hyppy,(koirasta katsoen rata jatkuisi suoraan A;lle) 3. hyppy sivussa, ohjaaja niistää koira yli ja tekee persjätön( eli tässä tapauksessa koira vedettiin oikealla kädellä yli esteen ja sitten siirrettiin oikeasta vasempaan käteen ohjaajan selän takana, tämä oli talvitreeneissä vielä ylipääsemätön juttu; minä oli liian kankea ja hidas, jotta Kesse olisi uskonut homman toimivuuteen)Kolmannen hypyn jälkeen A, jonka toiselle puolelle ohjaajan on ehdittävä valssaamaan, hyppy, valssi, hyppy, putki, koiran ohjaus hypyn vierestä ja hyppy toiselta puolelta, hyppy. A, hyppy, hyppy. Näiden onnistuneiden ratojen jälkeen meillä oli taas sellainen ajatusten synkkaus, että Kesse tiesi minun ajatellaan loppujäähdyttelyn/iltalenkin tehtäväksi agilitykenttämme maastoissa ja suuntasi maastoon vaikka yleensä mennään suoraan autolle!
Saimme seuraavan haasteen Marilta ( Pihakoira Nooan blogi)
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä.
Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).
Jotenkin tuntui ihan hyvältä vähän miettiä hyvää mieltä tuovia asioita. Nämä ensimmäiseksi mainitutut tulevat ensimmäisenä, koska ovat aina heti aamusta ja illalla viimeiseksi tuomassa hyvää mieltä.
1. Oleilu Kessen ja Nopen kanssa. Ei oikeastaan ole sellaista hetkeä jolloin koirat eivät ilahduttaisi minua. Jos mainitsee vaikka aamuista; aamu-ulkoilun jäkeen minun syödessäni aamiaista koirat hauskuuttavat leikeillään ja syövät söpösti rouhetikkujaan... en nyt ollut hurjan ihastunut, kun tässä yhtenä päivänä koirat painuivat keppiensä ja pallojensa kanssa mutalampeen ja teutaroivat siellä niin kauan, että olivat varsinaisia "mutapainin ystäviä" tullessaan ylös, mutta tälläinen kuuluu koiraomistajan arkeen.
2. Ulkoilu koirien kanssa; lyhyet kävelyt, puistoleikit, kävelytysvyökävelyt, metsälenkit...aina mieli kohenee!
3. Agility Kessen ja Nopen kanssa; haastavaa minulle, mutta ah, niin hauskaa! Viime keskiviikkona Kessen ryhmänohjaaja oli päättänyt, että ohjaajat saavat ottaa vähän lämpöä juoksemalla. Piti koittaa pysyä koiransa rinnalla, kun koira hyppäsi pitkän rivin hyppyesteitä. No, enhän minä pysynyt vaikka kuinka yritin, mutta teki hyvää!
4. Tuleva lapsenlapsi. Ei liene selittelyitä kaipaa
5. Poika & minäeke ( kahden viikon päästä miniä) Aina mukava olla yhdessä!
6. Torppa, vuoden ajastakin johtuen paljon mielessä & aina vapaalla suuntana
7. Kesä, luontoa, enemmän ulkoilua
8. Siemenkasvatus, haastava & mielenkiintoinen puuha
9. Työmatkapyöräily, raitista ilmaa, kauniita maisemia, hyvää liikuntaa, siirtymä töihin/kotiin
10. Vapaa liikkuvuus- kävely, pyöräily, julkiset, autoilu
Haasteen suuntaamme pihakoirille omistajineen. Tarmolle; http://tarmokas.vuodatus.net/,Armille ja Kertulle; http://www.arminjutut.vuodatus.net/, Neljälle pihakoiralle ja yhdelle sheltille; http://mainita.blogit.fi/, Sagalle; http://pihakoira-saga.blogspot.com/ sekä Otolle; http://delivet.net/blogit/
Nyt kaksi vapaata ja kohti torppaa!
Vietimme viime viikolla koirien kanssa neljä päivää torpalla ja touhua riitti! Kesse ja Noppe ovat mukana ihan kaikessa, oli sitten kyseessä sängyn peittäminen tai ulkotyöt.
Olimme tosi paljon ulkona ja koirilla riitti riemua.
Alla koirat koittavat saada minut jo viimein lopettamaan aamukahvinjuonti.
Sisälläkin riitti kaikenlaista;
Kova sängyn petaus käynnissa.
Sänky pedattu, mitäs ulkona tapahtuu?
Torppa oli tietysti talven jälkeen aika viileä ja pihikset vähän palelivat. Kamarin lämmitin aina illalla pönttöuunilla (maailman parhaimpia keksintöjä) sopivan lämpimäksi, mutta tuvassa en raaskinut pitää pattereita kovin lämpiminä eli sisälämpötila oli + 15 astetta. Noppe pitää ihan suosiolla villapaitaa, mutta Kesse ei tykkää pitää villapaitaa, joten se piti villistä ekana päivänä ja toisena päivänä Kesse pääsi sisällä vähän ylemmäksi lämmittelemään ja paremmat olivat myös tarkkailuasemat;
Mikäs se siellä pilkistää eväiden takana? Sehän on nukkuva pihakoira. Hui, ajattelevat kaikki arvonsa tuntevat ja taitavat pihiksen omistajat! Koira pöydällä! Kesse tosiaan ilmoitti kainosti halunsa päästä pöydälle ja osoitti myös arvostavansa pöydälle pääsy lupaa eli ei katsonutkaan ruokiini vaikka muuten on ahne otus.
Oma suosikkipaikkani tuvassa on juuri tällä puolella pöytää, josta näkee molemmista ikkunoista ja näin myös Kesselle tarjoutui mahdollisuus koko piha-alueen tarkkailuun.
Myöhemmin laitoin oikein tyynyn. Tässä koiran ilmeestä näkee, että jotain luvatonta ja ainutkertaista ollaan tekemässä. Sillä kyllä viisas koirakin tietää, että parin viikon päästä, kun seuraavan kerran mennään ei tälläinen enää toistu!
Kesse täyttää tänään 5- vuotta. Olemme viettäneet koirien kanssa viikkoa torpalla.Kesse meni tänä aamuna metsään, juhlapäivän kunniaksi teki vähän puutöitä ja toi pihalle suurimman karahkan mikä puiden välistä mahtui tulemaan! Minä sitten juhlapäivän kunniaksi heitin tätä "keihästä".
Kesse on ihan mahtava koira ja niin suloinen myös nukkuessaan. Tässä alla torpan penkillä.
Lisää torpan touhuista ensi viikolla. Viikonlopun vietän kasvattajan jatkokurssilla.
ONNITTELUT MYÖS KAIKILLE KESSEN SISARUKSILLE!
Viime lauantaina olimme mukana Pääkaupunkiseudun pihisten tapaamisessa Herttoniemen Sahaajakadun koirapuistossa. Mukana oli kymmenisen pihakoiraa. Noppe ei kovin paljon leiki toisten koirien kanssa, mutta hengaili mukana ja Kesse löytää paikasta kuin paikasta ihmisen omalle lempiharrastukselleen eli kepin hakemiselle. Niin myös lauantaina.
Nooa ihmettelee isoa, mutta varsin liikkumatonta koiraa.
Kesse lempiharrastuksensa parissa keppi suussa, Noppe kirmailee kuvan keskellä.
Muut koirat tuumaavat, että keppileikki ei niin kiinnosta, mutta Kesse painelee heittäjän jalkojen takana. Taisi olla yksi toinen pihis, joka oli jonkin verran kiinnostunut kepin hausta ja jonkin aikaa hakivat keppiä yhdessä Kessen kanssa.
Pihistytöt ja -pojat kirmailivat sydämensä kyllyydestä.
Isot koirat pysyttelivät puiston toisessa laidassa ja pihisten keskelle uskaltautunut labbis sai ryöpyn pihiksiä.
Liikkuvaa kuvaa pihistapaamisesta voi ihailla Titon ja Sagan blogeista, joihin linkit löytyvät linkkilistastamme.
Sunnuntaina torpalle mennessä kävimme kyläilemässä Nannan ja pihakoira Oton luona. Taas oli aikamoista pihissutinaa.
Pihan tutkimukset käynnissä.
Otto oli kohtelias isäntä ja antoi tyttöjen leikkiä kaikilla suosikkileluillaan ja syödä aamiaisensa loput.
Sitten matka jatkui...
Onnellinen Noppe löysi torpalta frisbeensä! Tässä myös ainoita lumettomia kohtia torpan pihalla.
Piha oli vielä lähes kokonaan paksun, märän lumen peitossa, mutta se ei koiria häirinnyt; Kesse touhusi kepin, Noppe frisbeen kanssa.
Sunnuntai-iltana olimme vielä Kessen kanssa agilityssä, jossa harjoiteltiin niistopersjättöä. Rata sujui muuten hyvin, mutta ei tämä niistopersjättö. Minä olin liian kankea, mutta harjoitellaan lisää...
Olemme nyt tämän talven harrastaneet agilityä säännöllisesti niin Kessen kuin Nopenkin kanssa. Syksypuoli oli varsinkin minulle haastavaa, kun kävin samassa ryhmässä molempien koirien kanssa. Tunnin aikana olin koko ajan joko radalla tai sivuharjoittelupisteessä jommankumman koiran kanssa. Se oli vaativaa paitsi minun kuntoni kannalta myös siksi, että koirat ovat eritasoisia ja eri tavalla ohjattavia. Kesse lukee hyvin rataa, irtoaa, on nopea ja notkea ja vaatii minultakin tarkkaa ohjausta. Noppe taas seuraa minua kuin hai laivaa ja tarvitsee usein palkkaa, mutta antaa paljon anteeksi minun möhläilyäni, koska seuraa niin tarkkaan. Tänä keväänä olen käynyt Kessen kanssa entisessä ryhmässä, Jatko 1;ssä, ehtinyt keskittyä vain Kesseen ja seurata myös ryhmäni muita koirakoita, mikä on sekin varsin hyödyllistä. Nopen kanssa olemme käyneet alkeisjatkoryhmässä. Jossa on nyt keväällä treenattu koiran irtoamista ja erilaisia hyppytekniikoita. Viimeksi minulla oli mukana Nopen suosikkilelu frisbee ja Noppehan teki hyppy, pituus, muuri, hyppy- osiota kuin ohjus, koska päässä odotti fribba. Sitä edellisellä kerralla oli mm. kiertoa, niistoa- kiertoa, valssi- ohjaustekniikkaharjoittelua. Ohjaajatkin hihkuivat tyytyväisyyttään. Se mikä tässä ryhmässä, jossa olemme Nopen kanssa käyneet, on vallan erinomaista, ovat juuri ohjaajat, joista pääohjaaja kisailee vanhemman kääpiöpinserinsä kanssa kolmosluokassa ja aloittelee nuoremman kääpiöpinserinsä kanssa kisailua. Tämä pääohjaaja siis osaa ohjata/opettaa juuri pihisten kokoluokan ohjausta. Kessen ryhmän ohjaajalla on Isovillakoira. Olen nyt huomannut, että on suuri merkitys sillä minkälainen/kokoinen koira ohjaajalla itsellään on.
Nyt meillä on agilityssä pikkupaussi valeraskauksien takia. Nopella ja Kessellä alkoi vuoden alussa juoksu nyt jo toista kertaa täsmälleen samana päivänä. Nopen ensimmäinen oireellinen valeraskaus alkoi kuitenkin viikkoa aikaisemmin kuin Kessellä. Noppe otti haltuunsa Kessen suosikkilelun futarin ja ryhtyi hoivaamaan sitä innolla rakentaen pesää joka paikkaan. Kesse oli vähän myrtynyt lelunsa menetyksestä, mutta hyväksyi sen, kun olin selittänyt Nopen tilanteen. Näin mentiin viikko, jonka jälkeen Nopen valeraskaus loppui ja Kessen alkoi. Kesse kulki itkien futarin kanssa aina, jos ei saanut olla jonkun ihmisen vieressä. Kuvittelin, että Kesse saisi lohtua agilitystä, josta se niin kovin pitää, mutta hypittyään kaksi hyppyestettä Kesse syöksyi häkkiinsä, jonka etulippa oli jäänyt auki. Kuulin tuttavalta Hakaniemen apteekista saatavasta homeopaattisesta lääkkeestä, jolla lääkitään koiran valeraskausoireita. Aion kokeilla sitä seuraavalla kerralla.
Kallahden kainalossa kirmataan ja katsellaan vielä jäistä lahtea
Koirien kanssa on siis aina kaikenlaista, mutta yhä vaan nautin niiden kanssa oleilusta yhtä paljon kuin alussakin. Kesse ja Noppe pitävät niin lepäilystä/telkkarin katsomisesta ihmisen kanssa kuin yhteisistä harrastuksista, ulkoilusta, leikistä... On siis valtava ilo olla pihisten emäntä!
Kesse ja Noppe ovat koko aikuisikänsä syöneet Royal Canin Mini Adult- nappuloita, kuivana. Ihan hyvin ovat toimineet, ruoka maistuu, ei allergioita eikä muita vaivoja.
Kasvattaja kyseli facebooksivullaan kokemuksia penturuokinnasta ja vertaili itse eri ruokia. Hän mainitsi, että kokemuksensa mukaan Royal Canin penturuoka valuttaa silmiä. Tästä sitten aloin pohtia, että Kessellä ja Nopellahan silmät valuvat, mutta ei ole mitään silmasairautta. Olen ajatellut, että kaupungissa on aina sen verran katupölyä koiran silmiä ärsyttämässä. Lisäksi asumme lähellä merta ja aina tuulee.
Tuumin kuitenkin, että voisihan se olla hyvä muutenkin kokeilla eri ruokia. Olisin ehkä heti siirtynyt kokeilemaan suositeltuja Acanan nappuloita, jos niitä olisi Mustista ja Mirristä saanut. Mutta niitä ei sieltä saanut, joten päädyin Applaws- nappuloihin, joissa on 75 % lihaa. Suoritin nappulan vaihtoa pikkuhiljaa kahden viikon aikana. Mutta siltikään se ei tuntunut sopivan. Kesselle tuli vatsavaivoja ja Nopen makuun nappulat olivat liian suuria. Ehkä 75 % lihaa on tavalliselle kotikoiralle liikaa. Seuraavaksi ostin Megaeläimestä Acanan nappuloita vähän yli kahden kilon kokeilusäkin. Acana- nappuloita sitten taas lisäilin enenevässä määrin normi ruokaan. Ne toimivat ja tilasin isomman säkin. Koostumus tuntuu hyvältä; 60 % lihaa, kananmunia & kalaa, 20 % hedelmiä & kasviksia ja 20 % matalaglygeemistä Alberta- kauraa. Koirat juovat enemmän vettä kuin RC;n aikaan, mutta se nyt ei ole mikään haitta. Silmien valuminen on selvästi vähentynyt. Joten nyt Kesse ja Noppe syövät Acana- nappuloita.
Kesse ja Noppe ottavat ilon irti elämästä niin sisällä kuin ulkonakin unohtamatta kuitenkaan lepoa ja rentoutumista.
Leikkiä lähipuistossa vielä viimeisillä hankikannoilla!
Kirmailua Marjalahden jäällä ja hanki kantaa!
Kessen sisälelusuosikki on tällä hetkellä vinkuva futari.
Nopen suosikki on parhaat päivänsä nähnyt futis.
Lelut saavat kyytiä yhdessä ja erikseen!
Noppe rentoutuu mielellään sylissä vaikkapa tietokoneen äärellä kuono näppiksellä.
Sherlock Holmes saa Nopen puolesta tutkia rikoksia ihan rauhassa.
Sohvan karmi ja auringonpaiste; siinä on Kessen mielestä ihan lyömätön yhdistelmä!
Sain ajatuksen pohtia Kessen ja Nopen hihnakäyttäytymistä, kun luin Marin Pihakoira Nooan arkki- blogista Marin pohdiskelua Nooan hihnakäytöksestä. Mari taas oli innostunut pohtimaan asiaa luettuaan Mian Tassunjälki sydämessä ja sata sohvalla - blogista pihakoira Kåren hihnakäytöksestä. Että näin!
Olen käynyt Kessen ja Nopen kanssa sekä Myllypuron koirayhdistyksen että Pihakoirayhdistyksen tottiksessa ja vuosien aikana on muotoutunut sujuva ulkoilukuvio, jota kuitenkin hienosäädetään jatkuvasti. Itse on aina käyttänyt koiran ”normiulkoilulla” tavallista remmiä ja pehmeää puolikiristävää pantaa. Nämä normiulkoilut ovat siis 20- 30 minuuttia asioiden tekoa yleensä samoja reittejä. Nyt, kun Noppe on 3- vuotias ja Kesse 4- vuotias näillä ulkoiluilla ei juuri vetämistä esiinny. Koirat kulkevat innokkaasti ja haistelevat tarmokkaasti. Yleensä päivässä on kaksi tällaista ulkoilua, mutta sitten se kolmas!
Pyrin aina kerran päivässä joko tekemään pitemmän lenkin ja/tai päästämään koirat vapaaksi jolloin myös heitetään Kesselle keppiä ja Nopelle frisbeetä. Silloin, kun laitan koulutustaskun takin päälle ja frisbeen taskuun, koirat innostuvat niin, että vetävät aivan täysillä lähipuistoon. Nyt teemme tämän alle sadan metrin matkan niin, että aina, kun hihnat kiristyvät minä pysähdyn. Näin sitten etenemme, matkaa kestää kauan, mutta pääsemme puistoon. Toinen vaihtoehto tälle puistojutskalle on kävelytysvyökävely, joka myös yleensä johtaa vapaana oloon ja kepin hakuun jossain vaiheessa. Eli innostus nousee ja aikaisemmin, kun käytössä olivat tavalliset pannat, Noppe varsinkin veti itsensä alkumatkasta hengenahdistukseen. Pidin siis tavallisia pantoja, koska puolikiristävillä henki olisi todella salpautunut. Tämä on nyt korjaantunut valjailla, eivät ahdista henkeä ja toisaalta koiratkin tietävät, että jotain hauskaa seuraa vaikka ei ihan 110- lasissa pistelisikään menemään. Mies, joka ulkoiluttaa koiria ainakin kerran päivässä käyttää aina flexejä ja puolikiristäviä pehmopantoja. Aikaisemmin oli vain yhdet puolikiristävät pehmopannat ja mies murisi jos joutui remmeistä siirtämään pannat flexeihin. Tämän vuoden alussa hankin paitsi toiset pannat myös toiset valjaat ja uudet takit. Alla kuvakavalkadi, jossa jo aikaisemminkin esitellyt valjaat ja takit, mutta ensiesittelyssä Helsinki Design World 2012- juhlavuoden kunniaksi Risto- Matti Ratian suunnittelemat puolikiristävät pehmopannat.
Pihakoirat muodostavat hassuja kuvioita, yksinään ja yhdessä. Tässä kaksi kuvaa aiheesta Noppe & Kesse jonossa. Harvemmin muuten näin että Kesse on Nopen takana.
Päät pystyssä ja hännät heiluu!
Päät alhaalla, hännät alhaalla.
Sitten kuvasarja Kesse kainalossa.
Tässä vielä silmät suurina.
Tässä jo luomet lähestyvät toisiaan.
Toinen silmä kiinni ja toinenkin menossa.
Tässä koira nukkuu ja nukkui muistaakseni yhden elokuvan ajan.
Noppe oli eilen agilityssä, Kesse ei. Tyhmyyksissäni alkuvuodesta peruin Kessen treenipaikan kevääksi, kun luulin Kessellä olevan muuta puuhaa...Kesse käy ryhmässä silloin, kun joku on pois. Kessellä on sellainen tapa, että, kun ollaan lähdössä jonnekin paikkaan/harrastukseen, josta Kesse pitää erityisesti: agilityyn, torpalle, Kesse makaa sohvalla tyynenä. Ei tule eteiseen, ei hötkyile. Eilen Kesse makasi sohvalla, kun Nopen kanssa lähdimme. Kesse, joka ei hauku omia aikojaan, oli alkanut haukkua lähdettyämme. Ikäänkuin ilmoittaakseen:"Hei, jotain unohtui!" Kesse oli lopettanut heti haukkumisen, kun isäntä kertoi, että Kesse pääsee myöhemmin saunaan. Moneen viikkoon ei meillä ole saunaa lämmitettykään. Kesse saunoikin sitten varmaan puoli tuntia yhtä soittoa. Sekä muiden kanssa että yksinään.
Yksi asia mistä pitäisi tehdä video/ääninauha, on pihisten moninaiset äänet. Tietysti on monenlaista haukkuääntä, urinaa monta sorttia, naukumista, "kehräystä", vaatimus vingahtelua...