Olemme nyt tämän talven harrastaneet agilityä säännöllisesti niin Kessen kuin Nopenkin kanssa. Syksypuoli oli varsinkin minulle haastavaa, kun kävin samassa ryhmässä molempien koirien kanssa. Tunnin aikana olin koko ajan joko radalla tai sivuharjoittelupisteessä jommankumman koiran kanssa. Se oli vaativaa paitsi minun kuntoni kannalta myös siksi, että koirat ovat eritasoisia ja eri tavalla ohjattavia. Kesse lukee hyvin rataa, irtoaa, on nopea ja notkea ja vaatii minultakin tarkkaa ohjausta. Noppe taas seuraa minua kuin hai laivaa ja tarvitsee usein palkkaa, mutta antaa paljon anteeksi minun möhläilyäni, koska seuraa niin tarkkaan. Tänä keväänä olen käynyt Kessen kanssa entisessä ryhmässä, Jatko 1;ssä, ehtinyt keskittyä vain Kesseen ja seurata myös ryhmäni muita koirakoita, mikä on sekin varsin hyödyllistä. Nopen kanssa olemme käyneet alkeisjatkoryhmässä. Jossa on nyt keväällä treenattu koiran irtoamista ja erilaisia hyppytekniikoita. Viimeksi minulla oli mukana Nopen suosikkilelu frisbee ja Noppehan teki hyppy, pituus, muuri, hyppy- osiota kuin ohjus, koska päässä odotti fribba. Sitä edellisellä kerralla oli mm. kiertoa, niistoa- kiertoa, valssi- ohjaustekniikkaharjoittelua. Ohjaajatkin hihkuivat tyytyväisyyttään. Se mikä tässä ryhmässä, jossa olemme Nopen kanssa käyneet, on vallan erinomaista, ovat juuri ohjaajat, joista pääohjaaja kisailee vanhemman kääpiöpinserinsä kanssa kolmosluokassa ja aloittelee nuoremman kääpiöpinserinsä kanssa kisailua. Tämä pääohjaaja siis osaa ohjata/opettaa juuri pihisten kokoluokan ohjausta. Kessen ryhmän ohjaajalla on Isovillakoira. Olen nyt huomannut, että on suuri merkitys sillä minkälainen/kokoinen koira ohjaajalla itsellään on.   

Nyt meillä on agilityssä pikkupaussi valeraskauksien takia. Nopella ja Kessellä alkoi vuoden alussa juoksu nyt jo toista kertaa täsmälleen samana päivänä. Nopen ensimmäinen oireellinen valeraskaus alkoi kuitenkin viikkoa aikaisemmin kuin Kessellä. Noppe otti haltuunsa Kessen suosikkilelun futarin ja ryhtyi hoivaamaan sitä innolla rakentaen pesää joka paikkaan. Kesse oli vähän myrtynyt lelunsa menetyksestä, mutta hyväksyi sen, kun olin selittänyt Nopen tilanteen. Näin mentiin viikko, jonka jälkeen Nopen valeraskaus loppui ja Kessen alkoi. Kesse kulki itkien futarin kanssa aina, jos ei saanut olla jonkun ihmisen vieressä. Kuvittelin, että Kesse saisi lohtua agilitystä, josta se niin kovin pitää, mutta hypittyään kaksi hyppyestettä Kesse syöksyi häkkiinsä, jonka etulippa oli jäänyt auki. Kuulin tuttavalta Hakaniemen apteekista saatavasta homeopaattisesta lääkkeestä, jolla lääkitään koiran valeraskausoireita. Aion kokeilla sitä seuraavalla kerralla.

Kallahden kainalossa kirmataan ja katsellaan vielä jäistä lahtea

Koirien kanssa on siis aina kaikenlaista, mutta yhä vaan nautin niiden kanssa oleilusta yhtä paljon kuin alussakin. Kesse ja Noppe pitävät niin lepäilystä/telkkarin katsomisesta ihmisen kanssa kuin yhteisistä harrastuksista, ulkoilusta, leikistä... On siis valtava ilo olla pihisten emäntä!