ovat luonteeltaan erilaisia vaikka äiti ja tytär ovatkin. Kesse on ollut aina hurja sanan positiivisessa merkityksessä, hurja leikkimään, vahvat omat mielipiteet, ei ole pelännyt ihmisiä eikä koiria. Noppe on paljon sopuisampi, uskoo kieltoja helpommin, ei pelkää koiria, mutta suhtautuu varauksellisesti vieraisiin ihmisiin. Pennut saatuaan ja kotiin tultuaan Kesse ei enää juuri välitä toisista koirista eikä vieraista ihmisistä. Lenkilläkin Kesse ainoastaan sanoo vastaan tuleville koirille kaksi valittua sanaa; haista.... Tämä ehkä johtuu Nopen suojelusta, mutta onneksi "lause" on hyvin lyhyt ja sitten Kesse jatkaa matkaa. Noppe kyllä mielellään tapaa toisia koiria lenkillä, mutta ei ole niistä mitenkään tavattoman kiinnostunut.Kotona Noppe leikkii hurjasti mammansa kanssa eikä välitä vaikka mamma korottaa ääntään. Noppe vie halutessaan luun ja lelut Kessen suusta ja painiotteluissa Kesse on yhtä lailla alimmaisena kuin Noppekin. Jotenkin vaikuttaa siltä, että Kessellä ja Nopelle riittävät koirina toisensa ja omat ihmiset. Näin ainakin tällä hetkellä. Mielenkiintoista seurata miten ja mitkä asiat muuttuvat jos muuttuvat.