Kyllä koirista on niin paljon iloa! Teemme Kessen ja Nopen kanssa 3- 5 kertaa viikossa reippaan kävelytysvyölenkin. Se sujuu mainiosti. Koirat ovat niin keskittyneitä, että eivät ehdi kavereita tervehtiä. Lenkin keskivaiheilla pidämme Marjalahden rannassa kepinheittosession. Koirat ovat riemuissaan, kun paksu hanki on kantanut ja ovat saaneet juosta laajoja kaaria, mutta lumessa sukeltelukin niille käy.

Saunomme koirien kanssa 2-3 kertaa viikossa. Kesse usein aloittaa saunomisen jo ennen muita, mutta haluaa myös löylytellä ensimmäiseen vilvoittelutaukoon asti niin kuin Noppekin.

Olen alkanut kutoa sukkia. Aina on jompikumpi tai molemmat koirat viereisessä nojatuolissa valvomassa. Jos makaan sohvalla katsomassa telkkaria, on toinen koira kiinni kyljessä ja toinen mahan päällä. Sama tietenkin yöunilla, koira on tiiviisti kiinni ihmisen kyljessä. Ja sängyssä on koirien iloksi kaksi ihmistä.

Noppe koiraantuu hyvää vauhtia! On vähän vähennetty huomiointia ja tehty siitä keskitetympää. En huomioi  koiria tultuani sisään, vasta vaihdettuani vaatteet, sitten annan luvan tulla syliin. Ja aina kun koiralle jotain annetaan on tehtävä myös jotain. Istuttava odottamassa lupaa syödä, kun ruokakupit ovat nappuloineen kuonon edessä. Sama tietenkin lautasten nuolemisessa, sekin vasta luvan jälkeen. Monista jutuista pyydän koirilta ”ylävitosen”. Ovista eivät koirat mene eivätkä tule ennen kävelyttäjäänsä. Portaissa, kun mennään, Kesse menee ensimmäisenä, sitten minä ja lopuksi vasta Noppe.

Molemmat koirat ovat hyvin innostuneita leikkimään leluilla. Kessenkään into ei ole lainkaan vähentynyt vaikka keväällä tulee 4 vuotta ikää täyteen. Nopen leikkimisinto on vaan lisääntynyt ja lisääntynyt. Joten aina leikitään ja sen on mukavaa!