Kesseä pitää nyt silitellä ja huomioda selvästi enemmän kuin vielä silloin, kun tytöt tulivat kotiin kolme viikkoa sitten. Olisiko silloin ollut ensin vähän loukkaantunutkin siitä, että joutui viettämään kaksi kuukautta erossa meistä. Nyt kuitenkin tunkee kainaloon ja vatsan päälle, kun katselen telkkaria. Olemme kaikki nyt koittaneet huomioda enemmän Kesseä. Tulee niin helposti huomioitua Noppea, kun se on niin lutunen; musta söpö kirsu, tummat silmät, valtavan iloinen pusuttelija ja hännänheiluttaja.

Kessellä ovat vahtikoiraominaisuudet lisääntyneet; ovikello haukku on koventunut ja kaikki kuuluvat äänet saavat valppaaksi ja aika usein murisemaan ja haukkumaan. Ovikello haukkua emme edes yritä saada pois, mutta ns.turhat haukut ja murinat kyllä.

Kesse on kyllä ovela äiti; meillähän on ollut vähän ongelmana, että Noppe innostuu juuri nukkumaan mennessä hurjaan leikkiin, äänitehosteineen kaikkineen. Tässä yhtenä iltana, kun sutina oli alkanut; Kesse ryhtyi leikittämään Noppea ensin isolla aktivointipallolla(bokserilta jäänyt eli tosi iso). Sitten Kesse otti luun ja kulki sen kanssa ympäriinsä ikään kuin olisi ruvennut sitä syömään, mutta ei löytänyt sopivaa paikkaa. Noppe tietenkin kulki perässä koko ajan ja vaati luuta itselleen. Vähän ajan päästä Kesse puolihuolimattomasti antoi luun Nopelle, joka onnellisena alkoi sitä syödä. Kesse tuli tyynylle, sanoi uhhuh ja kävi nukkumaan. Aikansa luuta syötyään Noppekin kävi sievästi nukkumaan.