Viime lauantaina olimme mukana Pääkaupunkiseudun pihisten tapaamisessa Herttoniemen Sahaajakadun koirapuistossa. Mukana oli kymmenisen pihakoiraa. Noppe ei kovin paljon leiki toisten koirien kanssa, mutta hengaili mukana ja Kesse löytää paikasta kuin paikasta ihmisen omalle lempiharrastukselleen eli kepin hakemiselle. Niin myös lauantaina.

Nooa ihmettelee isoa, mutta varsin liikkumatonta koiraa.

Kesse lempiharrastuksensa parissa keppi suussa, Noppe kirmailee kuvan keskellä.

Muut koirat tuumaavat, että keppileikki ei niin kiinnosta, mutta Kesse painelee heittäjän jalkojen takana. Taisi olla yksi toinen pihis, joka oli jonkin verran kiinnostunut kepin hausta ja jonkin aikaa hakivat keppiä yhdessä Kessen kanssa.

Pihistytöt ja -pojat kirmailivat sydämensä kyllyydestä.

Isot koirat pysyttelivät puiston toisessa laidassa ja pihisten keskelle uskaltautunut labbis sai ryöpyn pihiksiä.

Liikkuvaa kuvaa pihistapaamisesta voi ihailla Titon ja Sagan blogeista, joihin linkit löytyvät linkkilistastamme.

Sunnuntaina torpalle mennessä kävimme kyläilemässä Nannan ja pihakoira Oton luona. Taas oli aikamoista pihissutinaa.

Pihan tutkimukset käynnissä.

Otto oli kohtelias isäntä ja antoi tyttöjen leikkiä kaikilla suosikkileluillaan ja syödä aamiaisensa loput.

Sitten matka jatkui...

Onnellinen Noppe löysi torpalta frisbeensä! Tässä myös ainoita lumettomia kohtia torpan pihalla.

 

Piha oli vielä lähes kokonaan paksun, märän lumen peitossa, mutta se ei koiria häirinnyt; Kesse touhusi kepin, Noppe frisbeen kanssa.

Sunnuntai-iltana olimme vielä Kessen kanssa agilityssä, jossa harjoiteltiin niistopersjättöä. Rata sujui muuten hyvin, mutta ei tämä niistopersjättö. Minä olin liian kankea, mutta harjoitellaan lisää...