Niin koirat kuin isäntäväkikin! Kesse ja Noppe ilahduttavat olemassa olollaan jatkuvasti...

Aamulla koirat ovat innoissaan ylösnoususta( ja tietenkin aamiaisesta, kukapa ei olisi) Tällä hetkellä ehdimme joka aamu Marjalahden rantaan kepin heittoon. Tuleehan siinä tehtyä myös mukava lenkki ja vaikka on jäätä yms. piikit kantapäiden alla ja kävelytysvyö tekevät ulkoilusta mainiota. Koirat juoksevat hurjana kepin perässä, Kesse haluaisi tuoda kepin heti minulle takaisin heitettäväksi, mutta Noppe roikkuu vahvasti kepisssä. Heti, kun minä sanon, että nyt loppu leikki, keppi tuodaan, laitetaan talteen ja koirat istuvat odottamaan kiinnilaittamista ja namia. Myös muut ihmiset huomaavat meidän ihanat koiramme. Juuri äsken väliulkoilulla, ensin vanhempi mies hymyili, suorastaan nauroi Kesselle ja Nopelle. Vähän ennen kuin ehdimme rappuun pienehkö koululaispoika huusi peräämme;"Söpöt koirat!"

Kotona huilitaan yhdessä, koirat painivat myös säännöllisesti yhdessä aika hurjasti. Kessehän rakastaa hakuhommia myös kotona ja Noppekin yhä enemmän. Luun syönti maistuu myös koirille. Nopen mielestä ei koskaan voi osoittaa liikaa rakkauttaan omiin ihmisiin, aina on hyvä aika istua sylissä ja suukotella. Kesse myös haluaa istua kainalossa tai sylissä, mutta ei niin usein kuin Noppe.

Kyllä koiraelämä on nautinto! Lauantaina oli mukava tavata muita pihisihmisiä kevätkokokouksen merkeissä. Kiinnostavia uusia juttuja tulossa. Kokouksen jälkeen oli hyvä luento koiran sielunelämästä ja ihmiskontaktista.