toisinaan taas ei! Nimittäin agilityssä. Viikko sitten teimme keppejä toista kertaa ohjureilla ja sehän meni ihan mönkään! Molemmat koirat sinkoilivat ohjureiden välistä ja minä hikosin. Tein päätöksen, että me opettelemme kepit naturel, meni sitten kuinka kauan tahansa.

Eilen varsinaisella radalla harjoiteltiin jaakotusta eli vastakäännöstä. Se sujui molemmilta koirilta hyvin, kun minä olin oppinut käännöksen. Kepeissä harjoiteltiin putkesta tuloa kepeille ja sujui ihan kivasti. Kesse varsinkin pitempään keppejä harjoitelleena suoritti kepit jo pari kertaa notkeasti eli taipuen kepiltä kepille. Pussi oli yhtenä sivupisteenä ja se sujuu.

Muuten olemme tehneet kävelylenkkejä kävelytysvyön kanssa ja käyneet puistossa heittelemässä keppiä ja frisbeetä. Äsken pakkasin kepin ja frisbeen koulutustaskuun ja menimme puistoon. Siellä oli jylläämässä puisto-osaston valtava lehtienkeruulaite. Heittelin ensin keppiä ja fribbaa siirtolapuutarhan aidan taakse, että koirat eivät olisi vahingossakaan joutuisi koneen linjalle. Eivät menneet lähellekään. Vähän ajan päästä kone sammutettiin ja kaksi puistonsiistäjämiestä ryhtyi seuraamaan koirien hakuhommaa. Lopuksi vielä ihmettelivät koirien nopeutta, varsinkin Nopen. Lisäksi meillä oli yleisönä kaksi koulutyttöä ja, jotka tulivat penkille istumaan ja ihastelemaan koirien touhuja. He saivat lopuksi silitellä Kesseä ja Noppea. Kesse varsinkin paistatteli silityksen ja kehujen loisteessa.

Eli ehkä perustamme kennel Jangrunnelin lisäksi sirkus Jangrunnelin!