Koirat kinastelevat yhdestä luusta. Kesse ei viitsi syödä, mutta on sitä mieltä ettei Nopenkaan tarvitse syödä luuta. No, minä siinä sitten, että annetaan luita lisää; pari savunahkaluuta, ai, kun hyviä. Koirat hyytyvät istumaan ja tuijottamaan toisiaan ja luita. 

Kessehän on älykäs koira; ymmärtää puhetta hyvin jne. Yksi juttu kuitenkin vaan jatkuu; Kesse on niin intohimoinen kepin hakija ettei koskaan malta katsoa minne keppi heitetään. Noppe taas, joka ei ole niin kiinnostunut kepeistä, katsoo minne keppi lentää ja hakee sen sitten jos sattuu huvittamaan. Yleensä Noppe kuitenkin seuraa Kessen juoksua, joka jatkuu, jatkuu... Kesse ei edes huomaa, että Noppe on hakenut kepin.

Eilen olimme kyläilemässä Vantaalla ja koirat saivat juoksennella Laila Pullisen veistospuistossa, kun ei siellä ollut muita. Pidimme kaikki kovasti paikasta; upeita veistoksia ja ihania vanhoja rakennuksia.