Siis todellakin sekä koirat, että minä. Opiskelen työn ohella monimuoto-opiskeluna Ympäristönhoitajaksi. Löydettyäni kiinnostavat opinnot kysyin mieheni mielipidettä asiasta ja hän tokaisi, että saan opiskella ihan mitä haluan ja missä haluan, kunhan hoidan koirani.

Lähiopintoja on kerran kuussa viikon verran ja Saarijärven Kolkanlahden asuntolassa saavat koirat olla mukana Paikka on kaunis ja soveltuu mainiosti myös koirille; ulkoilumaastot ovat mahtavat

Aamulla teemme Kolkanlahden metsissä kunnon lenkin.

Sitten minä käyn pulahtamassa Ahvenlampeen.

Tämän jälkeen suunnistan alakuvassa ikkunasta näkyvään ruokalaan valmiille aamupalalle ja koirat valvovat toimintaa. Opintoihin(opinnot maksavat tutkintomaksun verran eli 50 euroa 50 senttiä) kuuluu ilmaisen asumisen lisäksi ruoka kolme kertaa päivässä. Päivällä ruokis on tunnin mittainen ja minä ehdin lenkittää ja uittaa koiria ylemmässä Ahvenlampi- kuvassa näkyvällä vastapäisellä rannalla.

Majoitustilamme ulkoapäin, matalassa päädyssä on meidän yksiömme.

 

Yksiömme toisesta suunnasta. Koirat pystyvät samalta pöydältä tarkkailemaan avaraa piha-aluetta kahdesta ikkunasta. Tässä kyseisessä kuvassahan koirat kirmaavat kuusen alla. Iltaisin piha on tyhjä ja koirat voivat kirmailla myös nurmikoilla.Opiskeluihini kuuluvat ympäristöalan perusteet, elinympäristöjen hoito kestävän kehityksen mukaisesti, vesistöjen- ja maaperän suojelu ja kunnostus, ympäristönäytteiden ottaminen ja tutkiminen, kierrätys ja jätehuolto ym. Viime viikolla oli metsässä ja suolla sekä yksittäisten laijien, että metsä- ja suotyyppien tunnistusta. Loppuviikolla tutkittiin labrassa vesinäytteitä. Tosi mielenkiintoista ja käytännön läheistä. Kuten arvata saattaa minun opintoni tähtäävät lähinnä torpan juttujen hoitoon, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Vietettyämme viikon Saarijärvellä ajoimmekin Helsingin sijaan torpalle ja lukuisat kukat kukkivat vielä kauniisti.

Torpan pelto alkaa olla valmista kauraa.

Vietimme torpalla viitisen päivää ja teimme pitkiä kävelylenkkejä kauniissa Päijät-Hämäläisessä maisemassa.

Eilen illalla meillä alkoi Kessen kanssa agility b-kurssi. Kessen mielestä puomi ja A ovat ihan ykkösiä, en tahdo perässä pysyä. Rengas menee ensimmäisen kerran ihmettelyn jälkeen hyvin. Siis koirahan on mainio. Kaikki sähläys mitä tapahtuu putkella, pussilla ja kepeillä johtuvat minusta. Kesse, kun ei ole niin innostunut putkesta ja pussista, niin minä jään ikäänkuin odottelemaan, että meneekö se siellä sisälllä vai ei ja koirahan tietysti kuulee ja aistii kaiken mitä minä teen. Kesse miettii mielessään, että mistäköhän minä haluan sen tulevan ulos. Ohjaaja suositteli minua ohjattuani koiran määrätietoisesti putkeen/pussiin vaan jatkamaan reippaasti matkaa ja kas sehän toimii Kepit tehtiin eilen väärinpäin ja minulla on niissä tekemistä oikeinkin päin, että mistä se käsi/koira menee... huh, huh. Eilen oli sitten keinu ekaa kertaa. Ajattelin Kessen suhtautuvan siihen varauksella, mutta ei; paljon lihapullaa eikä kolauksia; hommahan meni hienosti. Ohjaaja sanoi ja toisista koirista huomasi selkeästi, että ne pelkäsivät puomiakin keinun jälkeen vaikka kaikille otettiin tosi varovasti. Kessehän meni puomin keinun jälkeen yhtä liukkaasti kuin ennenkin.  Kesse vaikutti treenien jälkeen tosi tyytyväiseltä ja se on tärkeintä.

Nyt maistuu kaikille (siis Kesselle, Nopella ja minulle) kaksi enemmänkin lepopäivää, kun on tullut oltua 1 1/2 viikkoa tien päällä. Kovasti odotamme kuitenkin viikonlopun pihispäiviä. Ihana nähdä toisia pihiksiä ja pihisihmisiä!