Juhannuspäivänä olimme pitkällä, reippaalla kävelyllä ja koirat tietysti touhuavat ihmisiä enemmän.

Välillä kirmailtiin niityllä.

Välillä tutkittiin lähteikköä.

Jyrkässä rinteessä Noppe tuki minua, mutta Kesse oli sitä mieltä, että niin hitaasti liikkuessa voisi aivan hyvin heittää myös keppiä...

Matkan varrelta löytyi myös Katajatöitä Kesselle.

Toki juhannukseen kuului myös saunomista ja muuta hauskaa!

Näissä kuvissa Noppe taituroi vanhemman kangas fribbansa kanssa. Tämä fribba alkaa jo olla aika riekaleina.

Näissä kuvissa Noppe & uudempi kangasfribba. Kuvissa ja riemussa mukana tietenkin myös Kesse. Yhdessä kuvassa ei näy fribbaa ollenkaan, mutta muuten on hurja meininki niin kuin aina!

Tänään tulimme juuri parin päivä reissulta torpalta, jossa Nopella on kaksi muovifrisbeetä ahkerassa käytössä. Kessellä on maalla keppinsä ja kotona lelunsa eikä se ole lainkaan kiinnostunut frisbeen hausta. En muista Kessen edes koskeneen frisbeehin vaikka muuten on leikkihullu. Niin ovat koirat erilaisia.

Olimme lauantaina Nopen kanssa Tuomarinkylän Aptusshow- näyttelyssä, jossa pihakoiria arvosteli Marianne Baden Tanskasta.  Noppe oli AVO ERI1 ja näin arvioi Marianne Baden;

" Feminine bitch. Good head shape. Correct bite. A little too long neck. Good topline. Well set tail. Good bone and body. Moves well. Would like a little more outgoing temperament for the breed."

Vapaa käännös; "Feminiininen narttu. Hyvä pään muoto. Oikea purenta. Vähän liian pitkä niska. Hyvä ylälinja. Hyvin asettunut häntä. Hyvä luusto ja keho. Liikkuu hyvin. Haluaisin vähän enemmän rodunomaista ulospäin suuntautuneisuutta". Vaikka tuomari laatuluokitteli Nopen erinomaiseksi ja Noppe oli näyttelyn kaunein pihisnarttu, tuomari ei antanut sertiä, koska hän sanoi minulle, että          " Koira on liian elegantti ja hillitty pihakoiraksi" Olin salaa toivonut Nopen ekaa sertiä, mutta minusta selitys oli niin mainio, että vieläkin hykerryttää! Ja olen tyytyväinen Nopen laatuarviointiin!

Talvella ei yleensä osu mitään hyviä näyttelyitä minun vuorotyöläisen aikatauluuni ja siksi hyödynnän loma-aikaa.Seuraavaksi menemme Nopen kanssa heinäkuussa Lammille ryhmänäyttelyyn ja Mäntsälän KV- näyttelyyn. Näyttelyt on valittu vain paikkojen mukaan, jotta voimme piipahtaa niissä kuistinrakennustyömaan/lapsenlapsenkatselun lomasta. 

Ja nyt lähdemme Nopen viimeiselle agitunnille ennen kesätaukoa!

Tässä Kesse odottelee saunan lämpiämistä.

Omassa torpan lähimetsässä.

Kesse ja voikukat 5.6.

Noppe 5.6.

Minun ilokseni olemme edenneet agilityssä mainiosti. Se johtuu ainakin siitä, että käyn koirien kanssa eri ryhmissä. Talvellahan olimme samassa ryhmässä. Nyt ehtii kouluttaa yhtä koiraa koko tunnin; rataa, sivupisteitä, paikallaan oloa, luokse tuloa...koirat nauttivat kaksinolosta kanssani ja haluavat tehdä agilityssä koko ajan jotain vaikka minä yrittäisinkin toppuutella. Viime viikon maanantaina Noppe teki 13 esteen 0-radan vähän 24 sekuntiin ja ohjaaja väläytteli jo kisaosallistumista. Koira saattaa olla valmis, mutta minä en. Sama hyvä agilityvire jatkui Kessen keskiviikkoryhmässä. Kesse oli hurjassa vireessä johtuen osittain uudesta koulutuslelusta; smallakokoisesta vinkuvasta amerikkalaisesta jalkapallosta!

Noppe kyselee;"Mitäs pihatöitä nyt tehtäis?"

Koirien kanssa saimme nauttia viime viikonloppuna torpalla kolme päivää maaseudun rauhasta. Koirat leikkivät päivät pitkät; Kesse haki keppiä ja Noppe frisbeetä. Välillä koirat makasivat auringossa; Kesse portailla ja Noppe kaivon kannella. Illalla tietysti saunottiin! Istutus- ja kylvötöitä oli paljon, mutta ehdimme myös metsäkävelyille. Kesse ja Noppe nauttivat puikkelehtiessaaan tiheän puuston seassa. Torpan nurmikolla vaeltaa paljon muurahaisia eikä koirien ole mukava maata paljaalla maalla. Molemmat viihtyvätkin hyvin esim.riippukeinussa. Nyt olen miettinyt lepolassien hankkimista, kaikille lepopaikoiksi. 

Agilityssä oli puhetta koirien hieronnasta ja keksin, että torpalla olevat remonttipukit ovat sopivalla korkeudella Kessen ja Nopen hierontaa varten. Kyllä ne nauttivatkin! Toinen jonotti ihan vieressä sillä aikaa, kun toista hierottiin. Maanantaina Nopen agilityssä satoi vettä koko ajan. Aluksi Noppe oli ihan mukana treenisssä, mutta kiinnostui hiipui pikku hiljaa koiran kastuessa. Lopuksi saimme kuitenkin vielä ihan hyvän kontaktitreenin tehtyä. Keskiviikkona Kesse oli agilitytreeneissä hyvässä vireessä ja sai ohjaajiltakin paljon kehuja tai siis me saimme eli kehitystä tapahtuu. Pari viikkoa sitten ollut notkahdus(josta kerroinkin aikaisemmin) ja siitä nousu, nostivat kyllä selvästi meidän tasoamme. Kesse on treeneissä hyvin kiinnostunut muiden vinkuleluista, joten hankin sille ihan uuden oman vinkulelun ensi viikon agitreenejä varten.

Alkuviikosta olimme koirien kanssa torpalla pari päivää tekemässä erilaisia pihatöitä. Tässä koirien lähinnä Nopen kaivama tuplakuoppa.

Keskiviikkoiltana Kessen agilitytreenit olivat todellista treeniä "häiriön alla". Viereisellä kentällä treenaavat vesikoirat haukkuivat koko tunnin yhtä soittoa meidän kenttämme päässä. Meidän kentällä oli kaksi rataa, joista toisella treenasimme me ja toisella treenasi russeli, jota palkittiin vinkulelulla. Alussa en tahtonut saada Kesseen mitään kontaktia. Se vaan kyttäsi;"Kohta menen ja varastan tuon vinkulelun". Eikähän Kesse toisaalta mitään kuullutkaan, koska viidestä isosta vesikoirasta lähtee iso ääni. Sain nostettua Kessen vireystilaa minua kohtaan "ketunhännällä" ja namipalkkaamisen tihennyksellä. Olin tosi tyytyväinen, kun loppujen lopuksi saimme molemmat aika haastavat radat vedettyä onnistuneesti läpi. Rata 1. Hyppy, hyppy, ohjaaja valssaa koiran viereiselle hypylle, jonka koira kiertää ja lähestyy sivulta keppejä, sitten hyppy, joka oli 45 astetta taaksepäin, putki, puomi ja loput kaksi hyppyä koirasta katsottuna ohjaajan takana 45 asteen kulmassa. Rata 2. Hyppy, hyppy,(koirasta katsoen rata jatkuisi suoraan A;lle) 3. hyppy sivussa, ohjaaja niistää koira yli ja tekee persjätön( eli tässä tapauksessa koira vedettiin oikealla kädellä yli esteen ja sitten siirrettiin oikeasta vasempaan käteen ohjaajan selän takana, tämä oli talvitreeneissä vielä ylipääsemätön juttu; minä oli liian kankea ja hidas, jotta Kesse olisi uskonut homman toimivuuteen)Kolmannen hypyn jälkeen A, jonka toiselle puolelle ohjaajan on ehdittävä valssaamaan, hyppy, valssi, hyppy, putki, koiran ohjaus hypyn vierestä ja hyppy toiselta puolelta, hyppy. A, hyppy, hyppy. Näiden onnistuneiden ratojen jälkeen meillä oli taas sellainen ajatusten synkkaus, että Kesse tiesi minun ajatellaan loppujäähdyttelyn/iltalenkin tehtäväksi agilitykenttämme maastoissa ja suuntasi maastoon vaikka yleensä mennään suoraan autolle! 

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä.


Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Jotenkin tuntui ihan hyvältä vähän miettiä hyvää mieltä tuovia asioita. Nämä ensimmäiseksi mainitutut tulevat ensimmäisenä, koska ovat aina heti aamusta ja illalla viimeiseksi tuomassa hyvää mieltä.

1. Oleilu Kessen ja Nopen kanssa. Ei oikeastaan ole sellaista hetkeä jolloin koirat eivät ilahduttaisi minua. Jos mainitsee vaikka aamuista; aamu-ulkoilun jäkeen minun syödessäni aamiaista koirat hauskuuttavat leikeillään ja syövät söpösti rouhetikkujaan... en nyt ollut hurjan ihastunut, kun tässä yhtenä päivänä koirat painuivat keppiensä ja pallojensa kanssa mutalampeen ja teutaroivat siellä niin kauan, että olivat varsinaisia "mutapainin ystäviä" tullessaan ylös, mutta tälläinen kuuluu koiraomistajan arkeen.

2. Ulkoilu koirien kanssa; lyhyet kävelyt, puistoleikit, kävelytysvyökävelyt, metsälenkit...aina mieli kohenee!

3. Agility Kessen ja Nopen kanssa; haastavaa minulle, mutta ah, niin hauskaa! Viime keskiviikkona Kessen ryhmänohjaaja oli päättänyt, että ohjaajat saavat ottaa vähän lämpöä juoksemalla. Piti koittaa pysyä koiransa rinnalla, kun koira hyppäsi pitkän rivin hyppyesteitä. No, enhän minä pysynyt vaikka kuinka yritin, mutta teki hyvää!

4. Tuleva lapsenlapsi. Ei liene selittelyitä kaipaa

5. Poika & minäeke ( kahden viikon päästä miniä) Aina mukava olla yhdessä!

6. Torppa, vuoden ajastakin johtuen paljon mielessä & aina vapaalla suuntana

7. Kesä, luontoa, enemmän ulkoilua

8. Siemenkasvatus, haastava & mielenkiintoinen puuha

9. Työmatkapyöräily, raitista ilmaa, kauniita maisemia, hyvää liikuntaa, siirtymä töihin/kotiin

10. Vapaa liikkuvuus- kävely, pyöräily, julkiset, autoilu

Haasteen suuntaamme pihakoirille omistajineen. Tarmolle; http://tarmokas.vuodatus.net/,Armille ja Kertulle; http://www.arminjutut.vuodatus.net/, Neljälle pihakoiralle ja yhdelle sheltille; http://mainita.blogit.fi/, Sagalle; http://pihakoira-saga.blogspot.com/ sekä Otolle; http://delivet.net/blogit/

Nyt kaksi vapaata ja kohti torppaa!

Olimme tosi paljon ulkona ja koirilla riitti riemua.

Alla koirat koittavat saada minut jo viimein lopettamaan aamukahvinjuonti.

Sisälläkin riitti kaikenlaista;

Kova sängyn petaus käynnissa.

Sänky pedattu, mitäs ulkona tapahtuu?

Torppa oli tietysti talven jälkeen aika viileä ja pihikset vähän palelivat. Kamarin lämmitin aina illalla pönttöuunilla (maailman parhaimpia keksintöjä) sopivan lämpimäksi, mutta tuvassa en raaskinut pitää pattereita kovin lämpiminä eli sisälämpötila oli + 15 astetta. Noppe pitää ihan suosiolla villapaitaa, mutta Kesse ei tykkää pitää villapaitaa, joten se piti villistä ekana päivänä ja toisena päivänä Kesse pääsi sisällä vähän ylemmäksi lämmittelemään ja paremmat olivat myös tarkkailuasemat;

Mikäs se siellä pilkistää eväiden takana? Sehän on nukkuva pihakoira. Hui, ajattelevat kaikki arvonsa tuntevat ja taitavat pihiksen omistajat! Koira pöydällä! Kesse tosiaan ilmoitti kainosti halunsa päästä pöydälle ja osoitti myös arvostavansa pöydälle pääsy lupaa eli ei katsonutkaan ruokiini vaikka muuten on ahne otus. 

Oma suosikkipaikkani tuvassa on juuri tällä puolella pöytää, josta näkee molemmista ikkunoista ja näin myös Kesselle tarjoutui mahdollisuus koko piha-alueen tarkkailuun.

Myöhemmin laitoin oikein tyynyn. Tässä koiran ilmeestä näkee, että jotain luvatonta ja ainutkertaista ollaan tekemässä. Sillä kyllä viisas koirakin tietää, että parin viikon päästä, kun seuraavan kerran mennään ei tälläinen enää toistu!

Kesse on ihan mahtava koira ja niin suloinen myös nukkuessaan. Tässä alla torpan penkillä.

Lisää torpan touhuista ensi viikolla. Viikonlopun vietän kasvattajan jatkokurssilla.

ONNITTELUT MYÖS KAIKILLE KESSEN SISARUKSILLE!

Nooa ihmettelee isoa, mutta varsin liikkumatonta koiraa.

Kesse lempiharrastuksensa parissa keppi suussa, Noppe kirmailee kuvan keskellä.

Muut koirat tuumaavat, että keppileikki ei niin kiinnosta, mutta Kesse painelee heittäjän jalkojen takana. Taisi olla yksi toinen pihis, joka oli jonkin verran kiinnostunut kepin hausta ja jonkin aikaa hakivat keppiä yhdessä Kessen kanssa.

Pihistytöt ja -pojat kirmailivat sydämensä kyllyydestä.

Isot koirat pysyttelivät puiston toisessa laidassa ja pihisten keskelle uskaltautunut labbis sai ryöpyn pihiksiä.

Liikkuvaa kuvaa pihistapaamisesta voi ihailla Titon ja Sagan blogeista, joihin linkit löytyvät linkkilistastamme.

Sunnuntaina torpalle mennessä kävimme kyläilemässä Nannan ja pihakoira Oton luona. Taas oli aikamoista pihissutinaa.

Pihan tutkimukset käynnissä.

Otto oli kohtelias isäntä ja antoi tyttöjen leikkiä kaikilla suosikkileluillaan ja syödä aamiaisensa loput.

Sitten matka jatkui...

Onnellinen Noppe löysi torpalta frisbeensä! Tässä myös ainoita lumettomia kohtia torpan pihalla.

Piha oli vielä lähes kokonaan paksun, märän lumen peitossa, mutta se ei koiria häirinnyt; Kesse touhusi kepin, Noppe frisbeen kanssa.

Sunnuntai-iltana olimme vielä Kessen kanssa agilityssä, jossa harjoiteltiin niistopersjättöä. Rata sujui muuten hyvin, mutta ei tämä niistopersjättö. Minä olin liian kankea, mutta harjoitellaan lisää...

Nyt meillä on agilityssä pikkupaussi valeraskauksien takia. Nopella ja Kessellä alkoi vuoden alussa juoksu nyt jo toista kertaa täsmälleen samana päivänä. Nopen ensimmäinen oireellinen valeraskaus alkoi kuitenkin viikkoa aikaisemmin kuin Kessellä. Noppe otti haltuunsa Kessen suosikkilelun futarin ja ryhtyi hoivaamaan sitä innolla rakentaen pesää joka paikkaan. Kesse oli vähän myrtynyt lelunsa menetyksestä, mutta hyväksyi sen, kun olin selittänyt Nopen tilanteen. Näin mentiin viikko, jonka jälkeen Nopen valeraskaus loppui ja Kessen alkoi. Kesse kulki itkien futarin kanssa aina, jos ei saanut olla jonkun ihmisen vieressä. Kuvittelin, että Kesse saisi lohtua agilitystä, josta se niin kovin pitää, mutta hypittyään kaksi hyppyestettä Kesse syöksyi häkkiinsä, jonka etulippa oli jäänyt auki. Kuulin tuttavalta Hakaniemen apteekista saatavasta homeopaattisesta lääkkeestä, jolla lääkitään koiran valeraskausoireita. Aion kokeilla sitä seuraavalla kerralla.

Kallahden kainalossa kirmataan ja katsellaan vielä jäistä lahtea

Koirien kanssa on siis aina kaikenlaista, mutta yhä vaan nautin niiden kanssa oleilusta yhtä paljon kuin alussakin. Kesse ja Noppe pitävät niin lepäilystä/telkkarin katsomisesta ihmisen kanssa kuin yhteisistä harrastuksista, ulkoilusta, leikistä... On siis valtava ilo olla pihisten emäntä!